Tunnen
rikkautta.
Kun
lähes koko kesän olen ollut vain Kokkolassa, ja viettänyt näiden ympärillä
olevien kavereiden kanssa vapaita hetkiä, tunnen nyt suurta iloa viikonlopun
reissusta!
Uskomaton,
miten piristävää on nähdä ystäviä pitkään aikaa. Olla heidän kanssaan; istua
Fazerin kahvilassa ja kertoa kuulumisia. Ponkaista aamutuimaan kohti
Hietsun-kirpparia, hengata Helsingin keskustassa keräillen käsivarrelle
shoppailu löytöjä, ja mennä Alepan kautta Helsingin kattojen ylle kokkailemaan
kera ystävien!
Miten
turvallista oli istua kuuntelemaan tärkeintä asiaa. Nähdä
sitten ystäviä, joita ei olisi osannut kuvitellakkaan nähdä Helsinginreissulla.
Iloa täytti molempien sisimmän!
Nautinto
juoda kuppi kahvia Kaivarin Karusellissa tuttujen kanssa. Yllyttää
matkaseuralainen hyppäämään Benji; jännittävä, mutta loistava kokemus! (katso
omastani täältä.)
Olipa
hauska kuvata kaverin hyppyä ja ilmettä hypyn jälkeen! Maistui myös hypätä
ratikan sijasta auton kyytiin ja matkata iltakylään ystävän asunnolle, jälleen
samaan ihanaan kämppään; Helsingin kattojen ylle.
Vaikka
yö oli jo pitkällä, kun malttoi viimein lähteä, täytyi iltapalalle mennä. KEBAB-RULLAA söin
ENSIMMÄISTÄ KERTAA ELÄMÄSSÄNI!
Hyvästelyt
ja suuret kiitokset Helsingin ystäville. Nähdään, kun siihen seuraavan kerran
on mahdollisuus.
Terkuin syvälle sydämeen asti onnellisena Helsingin vierailusta, Minna.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti